– Sulfaatin vaikutuksista on viime aikoina saatu uutta tietoa ja siksi myös Suomen ympäristökeskus SYKE on katsonut säätelyn täsmentämisen tältä osin tarpeelliseksi, Kaleva sanoo.
Aiemmin sulfaattiin liittyvä tietämys ja normit ovat perustuneet kansainväliseen tutkimustietoon. Vaikutukset Itämeren kaltaisella matalalla murtovesialueella ovat kuitenkin jossain määrin erilaisia kuin aiemmin tutkituissa suuremmissa vesistöissä. Erityisesti pistemäinen kuormitus voi Itämerellä kasvaa tavallista suuremmaksi.
– Sulfaattiin liittyvien normien täsmentäminen on tarpeen Itämeren ja sen ranta-alueiden suojelemiseksi. Asian toinen puoli kuitenkin on, että esimerkiksi Suomeen haluttujen vihreän siirtymän investointien kannalta on välttämätöntä, että normit ovat selkeitä ja niiden soveltaminen ennakoitavaa. Ilman sitä investointipäätösten tekeminen ja toiminnan suunnittelu on hankalaa. Kyse on siis sekä ympäristön että elinkeinotoiminnan edusta, Kaleva toteaa.
Kaleva jätti perjantaina eduskunnassa toimenpidealoitteen, jossa esitetään sulfaatin lisäämistä vesiympäristölle haitallisten aineiden joukkoon. Aloitteen allekirjoitti Kalevan lisäksi yli sata kansanedustajaa kaikista eduskuntapuolueista.
– Näin laaja kannatus kertoo kyllä päättäjien tahtotilasta. Itämeren herkkää ympäristöä halutaan suojella, mutta hyvin monet päättäjät näkevät suojelun ja elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksien yhteensovittamisen tärkeänä. Tässä sulfaattikysymyksessä molemmat intressit kulkevat käsi kädessä, Kaleva huomauttaa.
Suomessa vesien suojelua määrittävät nykyisin ennen muuta ympäristösuojelulaki, laki vesienhoidon järjestämisestä sekä vesihuoltolaki. Valtioneuvoston asetuksella on lisäksi asetettu yksityiskohtaisempia kieltoja, laatunormeja ja päästöjen raja-arvoja. Sulfaatin osalta näitä tarkempia määräyksiä ei asetuksessa vielä tällä hetkellä ole.