Toimivien ja tarpeenmukaisten palveluiden turvaamiseksi tarvitaan myös lainsäädännön keinoja. Neuvottelukunnan puheenjohtaja Paula Risikon mukaan hoito- ja palveluketjun tulee mahdollistaa hyvä, kokonaisvaltainen hoito.
Mielenterveyden oireilu on lisääntynyt. Samaan aikaan ihmiset kokevat mielenterveyspalveluiden saatavuuden heikentyneen. Kaikilla alueilla Suomessa on turvattava laadukkaat ja vaikuttavat mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä oikea-aikainen palveluihin pääsy. Tähän tarvitaan lainsäädännöllisiä keinoja, kansallista ohjausta ja rahoitusta ohjaavia mekanismeja sekä määrätietoista kehittämistä alueilla. Eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta ehdottaa, että nämä koottaisiin laajaksi kehittämisohjelmaksi.
Mielenterveyden vahvistaminen ja ongelmien ennaltaehkäisy ovat tärkeitä suunnan kääntämiseksi, mutta monia mielenterveyden häiriöitä ei voida ehkäistä ennalta. Näiden sairauksien hoitoon ja kuntoutukseen tulee panostaa riittävästi.
Hyvinvointialueiden tulee määrätietoisesti turvata psykiatrisen erikoissairaanhoidon resurssit ja henkilökunnan saatavuus tulee nostaa riittävälle tasolle. Erityisesti jatkuvuus on huomioitava sekä hoitosuhteessa että koko hoitojärjestelmässä ja tiedonkulussa.
Myös palveluiden kansallista ohjausta on syytä lisätä. Sote-rahoituksen yleiskatteellisuudesta huolimatta hyvinvointialueita ja Helsingin kaupunkia tulee kannustaa toteuttamaan vaikuttavia mielenterveyspalveluita painottamalla mielenterveyttä rahoitusindikaattoreissa.
“Tuoreen Mielenterveysbarometrin mukaan 45 % suomalaisista kokee mielenterveyspalveluiden saatavuuden heikentyneen viimeisen vuoden aikana. Luottamus palveluiden saatavuuteen on heikompaa pienempituloisilla, ja erityisesti vaikeimmin oireilevat ja pitkään sairastaneet jäävät usein vaille tarpeellisia palveluita. Hoito- ja palveluketjun tulee mahdollistaa hyvä, kokonaisvaltainen hoito sekä riittävä tuki myös kuntoutumisen aikana koko maassa”, neuvottelukunnan puheenjohtaja Paula Risikko sanoo.
Palveluiden saavutettavuutta, haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tavoittamista ja ihmisen osallisuutta omaan hoitoonsa tulee vahvistaa ja mielenterveysomaisille tarjottavaa tukea kehittää. Valtaosa (81 %) Mielenterveysbarometrin vastaajista kokee tärkeäksi sen, että mielenterveysomaiset tulevat huomioiduksi palveluissa. Tällä hetkellä moni läheinen jää kuitenkin vaille tarvitsemaansa tukea, eikä omaisten palveluja ole turvattu subjektiivisina oikeuksina. Omainen on sairastuneen rinnallakulkija, jolla on myös itsellään riski sairastua.
“Hiljaisten ääntä on pidettävä rohkeasti ja määrätietoisesti esillä”, Risikko toteaa.
Neuvottelukunta ehdottaa, että kansallisesti
- käynnistetään mielenterveyspalveluiden kehittämisohjelma ja että alueiden välistä koordinaatiota vahvistetaan laadukkaan mielenterveys- ja päihdehäiriöiden hoidon ja kuntoutuksen turvaamiseksi,
- laajennetaan terapiatakuu koskemaan koko väestöä ja selvitetään mielenterveyspalvelujen oman hoitotakuusääntelyn säätämisen mahdollisuutta,
- lailla turvatut mielenterveys- ja päihdepalveluiden järjestämisvelvoitteet vähintään säilytetään,
- itsemurhien ehkäisytyöhön osoitetaan resursseja,
- kokonaisvaltaisten ja ihmisen elämäntilanteen huomioon ottavien hoitomenetelmien käyttöönottoa tuetaan pilottikokeiluilla ja
- kehitetään itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä vaikeimmin psyykkisesti oireileviin henkilöihin kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden sääntelyn osalta.
Neuvottelukunta kannustaa lisäksi hyvinvointialueita, että alueellisesti
- kokemusasiantuntijuus vakiinnutetaan osaksi palveluiden kehittämistä, arviointia ja työryhmätyöskentelyä ja
- resursseja osoitetaan myös stigman purkuun, eli asenteisiin ja osaamiseen liittyvään vaikuttamistyöhön sekä vaikuttaviin matalan kynnyksen palveluihin.