Wallin kirjoittaa runollisella tarkkuudella taiteesta, muistista ja identiteetistä, mutta myös paikan merkityksestä. Meri on paitsi maisema myös tuntemattomuuden metafora, kun taas Hannan ateljee kertoo oman tilan tärkeydestä.
Wallin (s.1971) on runoilija ja kirjailija, jonka teokset ovat keränneet useita palkintoehdokkuuksia. Hän on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon ja kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.
Haastattelussa Kristiina Wallin
Miksi kirjoitit vanhenemisesta ja luopumisesta?
– Oma keski-ikä ja edeltävän sukupolven vanheneminen toivat teeman lähelle. Halusin näyttää vanhojen ihmisten kauneuden ja ristiriitaisuuden. Luopuminen liittyy paitsi ikääntymiseen myös taiteeseen ja identiteettiin – siihen, mitä tapahtuu, kun taiteellisesta työstä tulee liian raskasta tai runot katoavat.
Miksi valitsit asetelman talosta meren rannalla?
– Meri on tuntemattoman metafora. Lisäksi konkreettinen maisema ja uiminen ovat tärkeitä. Aika kerrostuu talossa, ja Hannan ateljee kertoo oman tilan ja taiteen merkityksestä.
Miten pääsit kuvataiteilijan mieleen?
– Kaikilla taiteilla on yhteinen ydin. Hyödynsin kokemustani kirjailijana ja rakkauttani kuvataiteisiin, mutta asetuin erityisesti kuuntelemaan Hannaa ja hänen ajatuksiaan.
Hanna työskentelee yhä, Einar on menettänyt sanat. Mitä halusit tällä kertoa?
– He ovat eri kohdissa luopumista. Einar tarkkailee maailmaa, mutta ei enää muotoile havaintoja runoiksi. Hanna maalaa vielä, mutta tietää luopumisen olevan lähellä. Tämä rakentaa sekä erillisyyttä että yhteyttä.
Laituri kysyy: Mikä lopulta tekee elämästä hyvän? Löysitkö kirjoittaessasi jonkin vastauksen tuohon kysymykseen?
– Rakkaus ja taide. Taide ja rakkaus. Uskallus valita, taiteellinen tinkimättömyys, uskollisuus omille arvoille ja ajattelun rehellisyys, mutta myös lempeys. Uskon, että Hanna ja Einar vastaisivat suunnilleen näin.
Laituri ilmestyy 17. helmikuuta 2026. Minulta saa lisätietoja, kirjailijan yhteystiedot sekä lehdistö-PDF:n.