Muutoksenhakijalla oli Suomessa pakolaisasema ja pysyvä oleskelulupa. Hän haki lisäksi pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa. Oleskelulupahakemus hylättiin sillä perusteella, että muutoksenhakijan toimeentulo ei ollut turvattu.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että vaatimus turvatusta toimeentulosta koskee myös sellaista hakijaa, jonka oleskelu jäsen valtiossa perustuu pakolaisasemaan. Tämän vuoksi oli myös ratkaistava, oliko toimeentuloa koskevasta vaatimuksesta mahdollista ja perusteltua poiketa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että unionioikeuden ja siihen perustuvan kansallisen oikeuden mukaan vaatimus vakaista ja säännöllisistä varoista on yksi aineellisista edellytyksistä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiselle. Pitkään oleskelleita koskevassa direktiivissä 2003/109/EY ei säädetä poikkeamismahdollisuutta tästä.Poikkeaminen mainitusta aineellisesta edellytyksestä ei ollut mahdollista kyseisen oleskelulupalajin osalta.
Muutoksenhakijalle ei siten ollut voitu myöntää ulkomaalaislain 56 a §:n mukaista pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.
Kort referat på svenska